KKO:1991:185
- Asiasanat
- Ehdollinen rangaistus, Nuori rikoksentekijä, Tapon yritys
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R91/253
- Taltio
- 3856
- Esittelypäivä
Ään.
A oli tuomittu alle 18-vuotiaana tekemästään tapon yrityksestä kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Rikoksesta ilmenevien ja syytetyn henkilöön liittyvien seikkojen perusteella katsottiin, ettei rikoksen vakavuudesta ja siitä tuomitun rangaistuksen pituudesta huolimatta ollut ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja painavia syitä rangaistuksen määräämiselle ehdottomaksi.
L ehdollisesta rangaistuksesta 1 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Kuopion kihlakunnanoikeudessa
Virallinen syyttäjä on kertonut, että A oli 2.9.1988 Siilinjärvellä lyönyt tahallaan puukolla B:tä kerran voimakkaasti vasemman kylkikaaren alle ylävatsaan ja niin, että lyönti oli ulottunut selkärangan viereisiin lihaksiin saakka. A:n lyönnistä oli B:lle aiheutunut hengenvaarallinen ja syvä pistohaava ylävatsaan. A:n lyönti oli syvälle sisäelimiin ulottuessaan aiheuttanut B:lle maksaan 0,5 cm:n suuruisen viillon, vahingoittanut mahalaukun molempia seinämiä, lävistänyt haiman sekä aiheuttanut verenvuotoa pernalaskimosta sekä selkärangan viereisistä valtimoista ja laskimoista. A:n oli lyödessään edellä kerrotulla tavalla puukolla paikallaan ollutta B:tä voimakkaasti hengenvaaralliselle alueelle ylävatsaan, jossa sijaitsevat helposti vioittuvat sisäelimet, täytynyt käsittää, että lyönnistä saattoi todennäköisesti aiheutua myös B:n kuolema, ja osoittanut tällä menettelyllään välinpitämättömyyttä B:n hengestä. A oli siten tahallaan yrittänyt surmata B:n. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon yrityksestä.
B on asianomistajana yhtynyt syytteeseen.
Kihlakunnanoikeuden päätös 21.2.1990
Kihlakunnanoikeus on kuultuaan A:ta syytteestä lausunut selvitetyksi, että A oli 2.9.1988 Siilinjärvellä tahallaan lyönyt puukolla B:tä kerran voimakkaasti vasemman kylkikaaren alle ylävatsaan ja niin, että lyönti oli ulottunut selkärangan viereisiin lihaksiin saakka. Lyönnistä oli B:lle aiheutunut hengenvaarallinen ja syvä pistohaava ylävatsaan. Lyönti oli syvälle sisäelimiin ulottuessaan aiheuttanut B:lle maksaan 0,5 cm suuruisen viillon sekä vahingoittanut mahalaukun molempia seinämiä, lävistänyt haiman ynnä aiheuttanut verenvuotoa pernalaskimosta ja selkärangan viereisistä valtimoista ja laskimoista. Sitä vastoin kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan yrittänyt surmata B:n. A oli hengenvaarallista välinettä, puukkoa käyttäen aiheuttanut B:lle hengenvaaran ja pahoinpitelyä oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä.
Sen vuoksi ja huomioon ottaen, että A oli teon tehdessään ollut 15 vaan ei 18 vuotta täyttänyt, kihlakunnanoikeus on, hyläten syytteen enemmälti, rikoslain 21 luvun 6 §:n ja 3 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n nuorena henkilönä törkeästä pahoinpitelystä 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, mistä on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 15-21.11.1989 vastaavat 7 päivää. Rangaistus oli ehdollinen siten, että koetusaika päättyi 21.2.1992.
A on samalla velvoitettu suorittamaan B:lle eräitä korvauksia ja korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukulut.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 29.1.1991
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, B ja A olivat valittamalla saattaneet jutun, on toimitettuaan suullisen käsittelyn lausunut, että A:n tahallisen puukoniskun suuntautuminen kihlakunnanoikeuden päätöksessä ilmoitetussa tilaisuudessa ja siinä kerrotulla tavalla ja seurauksin B:n kehon helposti vioittuvien sisäelinten alueelle ei selvityksen mukaan ollut johtunut B:n yllättävästä liikkumisesta tai muusta sellaisesta A:n tekoon kuulumattomasta seikasta. A oli siten tahallaan puukottanut B:tä hengenvaaralliseen kohtaan. A ei ollut voinut lähteä siitä, ettei B:n kuoleman mahdollisuus olisi ollut hyvinkin todennäköinen puukotuksen seuraus. Ainakin puukon käyttäminen kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla osoittaa välinpitämättömyyttä B:n hengestä. Oli perusteltua päätyä siihen, että A:n tahallisuus oli ulottunut B:n kuolemaan saakka. A oli siten tahallaan yrittänyt surmata B:n. Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, rikoslain 21 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n nuorena henkilönä tapon yrityksestä 2 vuodeksi vankeuteen, mistä on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut 7 päivää. Rangaistuksen hovioikeus on määrännyt ehdolliseksi 21.2.1990 alkanein ja 20.2.1993 päättyvin koetusajoin. Se voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen. Sen ohessa A on velvoitettu korvaamaan valtiolle hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 13.6.1991. Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut A:lle tuomitun rangaistuksen määräämistä ehdottomaksi. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.12.1991
Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan enintään kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Alle kahdeksantoistavuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.
Hovioikeuden päätöksessä kerrottu teko on tehty puukkoa käyttäen ja se on vakavasti vaarantanut B:n hengen ja terveyden. Teko on kuitenkin saanut alkunsa huvialueella olleitten humalaisten nuorten välisestä sanaharkasta ja tapahtunut, kun sanaharkan jälkeen toisten nuorten ryhmästä erkaantuneet B ja hänen seurassaan ollut nuori mies ovat kohdanneet A:n ja hänen seurassaan olleen toisen nuoren. B:n lähestyttyä A:ta tämä on saattanut käsittää tilanteen sellaiseksi, että hänen oli puolustauduttava, jolloin A on lyönyt kerran puukolla B:tä. A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Hän on nyttemmin työssä ja hänen menestymisestään vastaisessa elämässään on esitetty myönteisiä arvioita. A:n syyksi luetun rikoksen tapahduttua kerrotuissa olosuhteissa ja ottaen huomioon muut edellä mainitut seikat Korkein oikeus katsoo, ettei tässä tapauksessa ole sellaisia painavia syitä, jotka vaatisivat rikoksen vakavuudesta ja siitä tuomitun rangaistuksen pituudesta huolimatta rangaistuksen määräämistä ehdottomaksi.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Takala: Jutussa ei ole näytetty, että B olisi käyttäytynyt A:ta kohtaan uhkaavasti tai muutoinkaan menetellyt siten, että A:lla olisi ollut aihetta pelätä turvallisuutensa vaarantuvan. A:lla ei ole ollut mitään aihetta käydä B:hen käsiksi ja hänen suorittamansa puukolla lyönti on ollut B:lle ennakolta arvaamaton. Sellaisessa tilanteessa hengenvaarallisen voimakas lyönti syvälle B:n vatsaan osoittaa A:n tahallaan tarkoittaneen surmata B:n. A:n rikos on siten ollut siinä määrin törkeä, että painavat syyt vaativat hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen, vaikka hän on rikoksen tehdessään ollut alle 18-vuotias. Näillä perusteilla muutan hovioikeuden päätöstä siten, että määrään A:lle tuomitun rangaistuksen ehdottomaksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala (eri mieltä), Nikkarinen, Huopaniemi ja Raulos